20.50: Kuuntelen musiikkia. Yhtäkkiä kuulen kovan äänen, jonka seurauksena hyppään tuolilla.
20.51: Katson, oliko pyörä kaatunut. Ei ollut. Laitan avaimet taskuun ja kengät jalkaan. Käyn kerrostalon käytävällä ihmettelemässä. Ilmassa haisee ruuti. Kuulostiko tämä räjähdykseltä vai aseen laukaisulta?
20.55: Kirjoitan Blueskyssa seuraavan.
20.57: Soitan 112 käyttäen 112 Suomi-sovellusta. Kerron hätäkeskuksen päivystäjälle mitä on tapahtunut. Päivystäjä ilmoitti poliisille asiasta, kertoo mitä tehdä ja sulkee puhelun.
21.02: Poliisi soittaa. Kerron mitä tapahtunut ja vastaan heidän kysymyksiinsä. Sydän tykyttää maan vietävästi.
21.50: Näihin aikoihin kuulen poliisin tulleen. Ne menevät ylempiin kerroksiin. Kuulen koputtelua ja puhuttelevat naapureita. Yhden oven kohalla koputtelevat pitempään ja huutelevat avaamaan. Oliko tämä asunto tyhjä vai oliko asukas kotona?
22.34: Postaan Blueskyhyn kaipaavani halia.
Olo oli tosi jännittynyt. Istuskelin lattialla hengitellen ja vähän väliä katselin puhelimesta, onko mitään internetissä mainittu tai onko Blueskyssa kukaan vastannut. Tässä hetkessä olis kaivannu jotakuta tueksi ja turvaksi.
22.40: Katson Jodelia. Siellä oli ihmettelyä mitä tapahtunut. Joku sanoi poliisilla olleen raskaampaa varustusta. Iltalehti oli tehnyt pienen uutisen, ilmeisesti lukijan vinkkauksesta.
23.00: Kuulen vielä jotain poliisin ääniä näihin aikoihin. Menen sänkyyn makoilemaan. Yritän nukkua, mutta katselen välillä puhelinta. Ei mitään uutta tietoa siitä mitä olisi tapahtunut.
00.30: Muistan vielä näihin aikoihin olleeni hereillä. Oli kauhean kuuma, vaikka asunto on viileä. Keho alkoi vihdoinki rauhoittumaan.
Jälkimainingit
Olihan tämä aika tilanne. Sitä säikähti kauheana. Ekaa kertaa eläessä soitin 112:n. Saipa nähdä miten sekin sovellus toimii. Kun painoin sovelluksessa "soita", meni tämä puhelimen puhelunäkymään. Erona oli sijainti merkittynä karttaan.
Ei ole eka kerta kun tällä kadulla on tapahtunut. Pandemian aikoihin räjähti naapuritalon pihassa Tullin autossa. Oltiin pommi laitettu. Joku vuosi sitten joku oli naapurissa mutkan takana sytyttänyt roskakatoksen tuleen. Muistan heränneeni tähä keskellä yötä ja kuulin sitten päivällä mitä oli tapahtunut.
Muuaamulla haistoin savua. Paikansin sen seinänaapuriin, jossa silloin asui komennusmiehiä (Metsä Fibren Kemin) tehtaan rakentajia. Soitin ensiksi kiinteistöhuoltoon tästä. Kuulin jonkin ajan kuluttua palomiesten ryminää käytävällä. Kävin kertomassa keitä siellä asuu ja ovat töissä. Soittivat sitten kiinteistöhuollolle avaamaan oven. En muista mikä siellä paloi.
Rauhatonta täällä on ollut, mutta suurimman osan ajasta on kuitenkin turvallinen olo asua. Alkuvuosina oli bilettäviä naapureita, mutta nekin ovat kadonneet. Nyt asuu lapsiperheitä ja eri ikäisiä yksin asuvia tai pariskuntia. Pahimmat häiriöt olen nukkunut ohi, kun nukun korvatulpat päässä.
Turvallisuuden tunne järkkyi. Sitä katteli sopivasti asuntoja, Oulusta. Vähän muutenki mietityttänyt kuinka suuri halu minulla on asua täällä? Halvempaa asuntoa ei meinaa löytyä, muutaku Kemistä. Ja haluanko Kemiin muuttaa?
Elämä jatkukoon.